Pääkoppaa sheikanneet teatteriesitykset

Sain Twitterissä haasteen Katri Leikolalta, joka pyysi minua nimeämään mieleenpainuvimmat teatteriesitykset vuosien varrelta. Oman listansa hän kirjasi Paljon melua teatterista -blogiinsa. Haasteeseen ovat tähän mennessä tarttuneet myös Talle Kilpeläinen ja Janne Jämsä.

Pyyntö nimetä vaikuttavat esitykset tuli täysin puun takaa, mutta yllättävän nopeasti mieli alkoi nostaa esiin muistoja, kuvia, välähdyksiä. Rajasin määrän aluksi 20:een, mutta joudun lipsumaan siitä. Tiedän myös, että listani olisi jo huomenna tai ensi viikolla erilainen, kun syvemmälle kaivautuneet esitykset alkavat kummitella mielessäni. En tiedä, kuinka monta teatteriesitystä olen elämäni aikana nähnyt, mutta paljon niitä on kertynyt. Siksi on ymmärrettävää, että moni jää nyt mainitsematta vain siksi, että pääkoppaan on ehtinyt ajan myötä kertyä kaikenlaista rojua ja tauhkaa.

Esitysten aikajana ulottuu 1970-luvulta kuluvaan vuoteen asti. Suurin merkitys on Tampereen Työväen Teatterilla, jonka esityksiä kävin teininä innokkaasti katsomassa. Niiden seinien sisällä syttyi rakkauteni teatteriin. Suuren kiitoksen ansaitsee näyttelijä Veikko Sinisalo, joka vieraili luokassamme ja kertoi unohtumattomalla tavalla työstään.

Olen jakanut listan teattereittain. Mainitsen monia 1980- ja 90-luvulla näkemiäni esityksiä, ehkä siksi, että Helsingissä asuessani kävin katsomassa teatteria eniten. Sittemmin muutto Porvooseen ja myöhemmin Hämeenlinnaan on hillinnyt harrastustani. Sitä teatteri minulle yhä on, vaikka olenkin toimittajan työssäni kirjoittanut siitä kilometrimäärin ja tehnyt viime vuosina pari kirjaakin. Vuosiluku kertoo ajankohdan, jolloin olen esityksen nähnyt, ei siis välttämättä ensi-iltavuotta.

Tampereen Työväen Teatteri: Tukkijoella (1973), Poltettu oranssi (1976), Galilein elämä (1981)
Tampereen Teatteri: Sugar eli piukat paikat (1983 tai -84), Lasinen eläintarha (2001), Kokkola-trilogia (2004, 2008 ja 2011), Les Misérables (2013)
KOM-teatteri: Saatana saapuu Moskovaan (1983), Pesärikko (1989), Aina joku eksyy (1998), Juhlat (2002), Suomen hevonen (2004)
Ryhmäteatteri: Jumalan rakastaja (1984), Tärkeintä on olla Aito (1986 tai -87), Taru sormusten herrasta (1988), Karamazovin veljekset (1994), Vanja-eno (1998), Päällystakki (2009)
Helsingin Kaupunginteatteri: Hypnoosi (1986), Riivaajat (1989), Mestariluokka (2006)
Suomen Kansallisteatteri: Orvot (1989), Sorsastaja (2006), Tuntematon sotilas (2007)
Teatteri Jurkka: Mobile Horror (2003), Yksinen (2006)
Teater Mars: 7 bröder (2001)
Q-teatteri: Kellari (1995), Lumoava saari (2000), Putoavia enkeleitä (2005), Kaspar Hauser (2014)
Teatteri Vanha Juko: Kahdeksan surmanluotia (2010)

stewartRajasin listastani kaikki teatterifestivaaleilla ja ulkomailla näkemäni esitykset, mutta yhden huikean illan haluan mainita. Minulla oli onni nähdä New Yorkissa joskus 1990-luvulla, miten Patrick Stewart esitti Charles Dickensin joulusadun A Christmas Carol näytellen kaikki roolit. Sitä esitystä en ole vieläkään unohtanut.

P.S. Ryhmäteatterin verkkohistoriikki ei tunne Tärkeintä on olla Aito -esitystä, mutta väitän nähneeni sen Pengerkadun näyttämöllä.

P.P.S. En bloggaa tällä hetkellä aktiivisesti kulttuurista ja taiteesta, mutta kaivoin naftaliinista Yhdeksän muusaa -blogini, jotta sain vastattua suht kunniallisesti Katrin haasteeseen.

Tutkimusmatkailijan hilpeä trippi

Koskaan en ole nauranut niin paljon Kalevalan tapahtumille kuin nähdessäni tämän videon – lumisessa maisemassa toteutetun performanssin, jossa australialainen, Suomessa alkuvuodesta vieraillut Scott Sandwich esittelee 8 minuutissa kansalliseepoksemme henkilögallerian ja juonen.

Kuten Kaarne2 Twitter-viestissään osuvasti toteaa, ”tiivistetty Kalevala kuulostaa siltä kuin Lönnrot olisi kasannut sen vähintäänkin aika tötsyissä”. Lue loppuun

Sattuma määrää järjestyksen

Vietin viikonloppuna mainion parituntisen Helsingin Itäkeskuksen Stoassa. Suomalaisen nykytanssin kärkeen kuuluva kaksikko, Tuomo Railo ja Simo Heiskanen, teki kolmipäiväisen vierailun naapuriin. Heidän vuonna 1999 perustamansa tanssiteatteri, Glims & Gloms, pitää majaansa Espoossa. Tuomisina duolla oli kaksi teosta, Täydenkuun Tanssit -festivaalilla heinäkuussa kantaesityksensä saaneet Arka paikka sekä Amatöörit.

Pidän Glims & Glomsin tyylistä. Kuten tekijät sivustollaan kertovat, heidän taiteellisena pyrkimyksenään on tuottaa esityksiä, joissa komiikka koskettaa, huumori yllättää ja tanssi kohottaa. Samanlainen cocktail oli tarjolla viime lauantaina, ja kirsikkana tanssijoiden taidokas ja hallittu heittäytyminen, mitä aina ihailen.

Arka paikka Kuva Ilpo Vainionpää

Ilo irti harjoituksissa. Arka paikka -teoksessa tanssivat Sakari Saikkonen, Katri Vala ja Ville Oinonen.

Katsojana olen ilokseni kehittynyt, minkä haluan tässä blogissakin kirjoittaa esiin. Olen nimittäin hirvittävän tekstidonnainen pakkaus, ja on vienyt kauan, että olen oppinut katsomaan tanssia – ja myös kuvataidetta – ilman, että vaadin oitis selkeän tarinan. Oli ihanaa olla liikkeen ja assosiaatioiden vietävänä. Lue loppuun

Elämä on peli: osu, upota ja pelastu!

”Laiva on kapteenin sielu ja ruumis.” Niin julistaa salskea isäehdokas, jolle matkanteko on perhettä tärkeämpää. Siksikö hänen kohtalonsa on kuolla, jäädä jäiden puristuksiin ja menehtyä ankaran Luoteisväylän varrelle? Vai kuoleeko hän siksi, että suomut vihdoin putoaisivat tyttären silmiltä, ja totuus, niin arkinen, epätäydellinen ja tylsäkin, paljastuisi?

”Mä olen väylä, jota pitkin runous kulkee maailmaan”, luonnehtii Teina itseään. Roolin tekee raikkaasti Liisa Peltonen.

Veera Tyhtilän kirjoittama, Hämeenlinnan Teatterissa syyskuussa ensi-iltansa saanut Luoteisväylä avautuu moneen suuntaan: kotiin, yrityselämään, arktiselle merireitille, tähtitaivaalle, sieluun ja sydämeen. Keskiössä on Teina (Liisa Peltonen), persoonallinen Lue loppuun

Toimistossa musisoidaan verkkoväen(kin) iloksi

Miten mainio idea kutsua toimistolle taitavia uuden polven muusikoita ja taltioida pienimuotoiset konsertit koko maailman iloksi! Kyse on marraskuussa 2007 perustetun NPR Music -mediayrityksen Tiny Desk Concerts -palvelusta, jonka ansiosta toimistossa (ja verkossa!) nautitaan harva se päivä hyvästä musiikista. Tyylilajien kirjo on komea: bluesia, rokkia, soulia, folkia, post-grungea, countrya, jazzia… Mukana on myös klassisen musiikin mestareita.

NPR Music on osa Yhdysvalloissa toimivaa julkisen palvelun NPR-yleisradioyhtiötä, jonka juuret juontavat suurelle yleisölle suunnatun radiotoiminnan alkuaikoihin, 1920-luvulle. Se myös selittää taltioiden laadun, sillä yritys kertoo Lue loppuun

Joitakin aina onnistaa, toisia taas ei

Kun ensimmäisen kerran matkustin Yhdysvaltoihin 1980-luvun lopulla, monta asiaa löi minut ällikällä. Yksi hämmästelyni aiheita olivat huippunäyttelijöiden tähdittämät tv-mainokset. Vielä tuolloin Suomessa oli vallalla ajatus, etteivät itseään kunnioittavat näyttelijät suostu palvelemaan markkinavoimia kasvoillaan, vaan he korkeintaan luovuttavat äänensä radio- ja tv-mainoksiin.

Mutta mitä näinkään rapakon takana? Taitavasti käsikirjoitettuja, usein huumorilla ryyditettyjä tarinallisia mainoksia, joissa tunnetut näyttelijät seikkailivat. Kiinnostavaa oli, Lue loppuun