Pääkoppaa sheikanneet teatteriesitykset

Sain Twitterissä haasteen Katri Leikolalta, joka pyysi minua nimeämään mieleenpainuvimmat teatteriesitykset vuosien varrelta. Oman listansa hän kirjasi Paljon melua teatterista -blogiinsa. Haasteeseen ovat tähän mennessä tarttuneet myös Talle Kilpeläinen ja Janne Jämsä.

Pyyntö nimetä vaikuttavat esitykset tuli täysin puun takaa, mutta yllättävän nopeasti mieli alkoi nostaa esiin muistoja, kuvia, välähdyksiä. Rajasin määrän aluksi 20:een, mutta joudun lipsumaan siitä. Tiedän myös, että listani olisi jo huomenna tai ensi viikolla erilainen, kun syvemmälle kaivautuneet esitykset alkavat kummitella mielessäni. En tiedä, kuinka monta teatteriesitystä olen elämäni aikana nähnyt, mutta paljon niitä on kertynyt. Siksi on ymmärrettävää, että moni jää nyt mainitsematta vain siksi, että pääkoppaan on ehtinyt ajan myötä kertyä kaikenlaista rojua ja tauhkaa.

Esitysten aikajana ulottuu 1970-luvulta kuluvaan vuoteen asti. Suurin merkitys on Tampereen Työväen Teatterilla, jonka esityksiä kävin teininä innokkaasti katsomassa. Niiden seinien sisällä syttyi rakkauteni teatteriin. Suuren kiitoksen ansaitsee näyttelijä Veikko Sinisalo, joka vieraili luokassamme ja kertoi unohtumattomalla tavalla työstään.

Olen jakanut listan teattereittain. Mainitsen monia 1980- ja 90-luvulla näkemiäni esityksiä, ehkä siksi, että Helsingissä asuessani kävin katsomassa teatteria eniten. Sittemmin muutto Porvooseen ja myöhemmin Hämeenlinnaan on hillinnyt harrastustani. Sitä teatteri minulle yhä on, vaikka olenkin toimittajan työssäni kirjoittanut siitä kilometrimäärin ja tehnyt viime vuosina pari kirjaakin. Vuosiluku kertoo ajankohdan, jolloin olen esityksen nähnyt, ei siis välttämättä ensi-iltavuotta.

Tampereen Työväen Teatteri: Tukkijoella (1973), Poltettu oranssi (1976), Galilein elämä (1981)
Tampereen Teatteri: Sugar eli piukat paikat (1983 tai -84), Lasinen eläintarha (2001), Kokkola-trilogia (2004, 2008 ja 2011), Les Misérables (2013)
KOM-teatteri: Saatana saapuu Moskovaan (1983), Pesärikko (1989), Aina joku eksyy (1998), Juhlat (2002), Suomen hevonen (2004)
Ryhmäteatteri: Jumalan rakastaja (1984), Tärkeintä on olla Aito (1986 tai -87), Taru sormusten herrasta (1988), Karamazovin veljekset (1994), Vanja-eno (1998), Päällystakki (2009)
Helsingin Kaupunginteatteri: Hypnoosi (1986), Riivaajat (1989), Mestariluokka (2006)
Suomen Kansallisteatteri: Orvot (1989), Sorsastaja (2006), Tuntematon sotilas (2007)
Teatteri Jurkka: Mobile Horror (2003), Yksinen (2006)
Teater Mars: 7 bröder (2001)
Q-teatteri: Kellari (1995), Lumoava saari (2000), Putoavia enkeleitä (2005), Kaspar Hauser (2014)
Teatteri Vanha Juko: Kahdeksan surmanluotia (2010)

stewartRajasin listastani kaikki teatterifestivaaleilla ja ulkomailla näkemäni esitykset, mutta yhden huikean illan haluan mainita. Minulla oli onni nähdä New Yorkissa joskus 1990-luvulla, miten Patrick Stewart esitti Charles Dickensin joulusadun A Christmas Carol näytellen kaikki roolit. Sitä esitystä en ole vieläkään unohtanut.

P.S. Ryhmäteatterin verkkohistoriikki ei tunne Tärkeintä on olla Aito -esitystä, mutta väitän nähneeni sen Pengerkadun näyttämöllä.

P.P.S. En bloggaa tällä hetkellä aktiivisesti kulttuurista ja taiteesta, mutta kaivoin naftaliinista Yhdeksän muusaa -blogini, jotta sain vastattua suht kunniallisesti Katrin haasteeseen.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s