Vanha asemarakennus kaunistuu

Vain pienen matkan päässä kotikulmiltani sijaitsee Parolan asema, Rautatiehallituksen pääarkkitehtina toimineen Bruno F. Granholmin suunnittelema rakennus, josta on kuoriutunut tunnelmallinen koti uusien omistajien myötä.

Meidän tavanomaisessa asuinympäristössä elävien iloksi aseman rouva pitää blogia, jossa hän kertoo, miten vuonna 1920 valmistuneen rakennuksen remontointi, sisustaminen ja arkinen elo vintage-hengessä miehen kanssa sujuu.

Varoituksen sana lienee paikallaan: Parolan asema -blogin kuvat saattavat herättää ankaran vimman oman asemarakennuksen saamiseksi.

Mainokset

Lähdetään jammailemaan Darylin kanssa!

Kädet ilmaan ja lanne keinumaan! Estradille astuu nyt Philadelphia soulin valkoinen sankari, Daryl Hall, joka bändeineen näyttää, miten kuusikymppisissä herroissa riittää virtaa. Estradi on tosin sanana harhaanjohtava, sillä tapaamme muusikot leppoisassa ympäristössä, Darylin kotistudiossa. Tänne sinisilmäsoulin kärkinimi kutsuu kerran kuukaudessa sekä ystäviään että nousevia tähtiä jammailemaan kanssaan. Mikä parasta, Live From Daryl´s House -sessiot on tehty nimenomaan verkkolevitykseen, mikä sekä näkyy että kuuluu esitysten taltioinnissa.

Takaisin asiaan eli musiikkiin! Syyskuun puolivälissä Daryl Hall kutsui studiolleen nuoren lauluntekijän, heinäkuussa esikoislevynsä julkaisseen Nikki Jeanin, joka Lue loppuun

Ota sielusi talteen

21 grammaa. Niin kevyt on sielu, mikäli on uskominen amerikkalaisen lääkärin Duncan MacDougallin tutkimuksiin. Vuonna 1907 hän punnitsi tuberkuloosiin kuolevia potilaita ja päätyi väittämään, että kuolinhetkellä ihminen kevenee 21 grammaa. Västäräkin verran. Tutkimus on sittemmin osoitettu useampaankin kertaan laadullisesti kelvottomaksi, mutta legenda on jäänyt elämään.

Siihen on tarttunut myös ruotsalainen digitaalitaiteilija Andreas Wannerstedt, joka on kehittänyt ultramodernin sieluntallentajan, mielen voimalla käyvän robotin. Settiin kuuluu tietenkin tyylikäs pakkaus. Tässäpä sopiva joulu- tai syntymäpäivälahja hänelle, jolla on jo kaikkea!

Taikavoimaa!

Animaatiot ovat heikkouteni. Innostuin niistä natiaisena nähtyäni Tuhkimon. Suuren kartanon huoneissa, rappusissa ja onkaloissa seikkailevat, alati lörpöttelevät hiiret ja juhlapuvun valmistamisessa ahertavat pikkulinnut valloittivat sydämeni. Pidin myös hupsusta, pyylevästä haltiattaresta, jonka loitsun – Bibbidi-Bobbidi-Boo! – omaksuin nopeasti.

Magiaa on luvassa nytkin. Olen aivan myyty New Yorkissa sijaitsevan The School of Visual Arts -koulun oppilastöistä. Tässä tuoretta tavaraa, palkittu tietokoneanimaatio Rabbitkadabra!

Tekijät, Dave Chen, Naomi Chen, Michelle Czajkowski ja Krzysztof Fus, pitivät puolentoista vuoden ajan työblogia, jossa he kertovat, miten Emily-tytön ja taikakanin tarina syntyi ja tekeminen edistyi. Suosittelen!

Rakkaus ja tanssi karkottavat kuolemankin

Vanha mies tanssii Kuva Johnny Korkman

Muisto naisesta. Juhani Niemelä ja N’Fanly ”Alya” Camara kertovat metkan tarinan kohtaamisesta ja kaipuusta.

Vahvat värit, villamyssyt, Afrikan sysimusta yö ja rytmisoitinten kumu seuraavat mukanani kotiin asti. Ihon alle on ujuttautunut kaipuu. Tai ehkä sekoitan tunteet ja kyse onkin epäilystä, jonka vanhan susumiehen puhevyöry on nostanut minussa esiin. Olenko käyttänyt aikani oikein? Entä jos jäljellä olevien askelteni määrä onkin vähäinen? Pitäisikö minunkin tanssia ja huiputtaa kuolema kauemmaksi, jotta ehtisin toteuttaa kaikki haaveeni?

Olen aina pitänyt Juhani Niemelän näyttelijäntyöstä. Siinä on parhaimmillaan sellaista intensiteettiä, joka naulitsee katsojan penkkiin eikä anna ajatusten harhailla. Hänen ansiostaan Hämeenlinnan Verkatehtaalle kasvoi perjantaina pala savannia, syyskuu vaihtui toukokuuksi ja jää sai uuden merkityksen.

Kenet lopulta kohtaan – itseni vai toisen?

Kurt Wallander -dekkareillaan maailmanmaineeseen nousseen Henning Mankellin näytelmä Vanha mies tanssii on yhdelle näyttelijälle kirjoitettu monologi, jonka keskeisimmät teemat luotaavat aikaa, rakkautta ja vanhenemista. Kari Paukkusen ohjaamassa, Kajaanin runoviikolla ensi-iltansa saaneessa esityksessä miehiä on kaksi. Niemelän vastaparina nähdään Guineassa syntynyt muusikko N’Fanly ”Alya” Camara, joka laulaa, soittaa ja tanssii tekstille keinuvan rytmin. Lue loppuun

Tieto lisää lumoa – ainakin taiteessa

Miksi väärennös ei tee katsojaan samaa vaikutusta kuin aito taideteos? Ei edes silloin, kun jäljitelmä on huipputaitavasti tehty, kaikissa yksityiskohdissaan alkuperäisen kaltainen? Vastaus piilee kahtaalla: todellisuudessa ja aivoissamme. Paradoksaalista on, että aivomme määrittelevät todellisuuden ja samalla mielihyvämme laadun ja määrän.

Kanadalaissyntyinen, nykyään Yhdysvalloissa Yalen yliopistossa työskentelevä psykologian ja kognitiotieteen professori Paul Bloom piti heinäkuussa Sapling-säätiön TED Talks -sarjassa luennon mielihyvän alkuperästä. Tarina käynnistyy kauhun kuvastolla, natsi-Saksan johtajilla, jotka himoitsivat Vermeerin maalauksia, ja päättyy huumeiden kautta sähkösokkeihin. Jep, tämä proffa tietää, miten yleisö koukutetaan.

Voi kunpa yliopistoni luennoitsijat olisivat olleet tällaisia. Olisin istunut ilomielin vuorokaudet läpeensä auditorion hiostavilla penkeillä ja kuunnellut viisaampiani. Jos sinulla on vartti aikaa, ilahduta itseäsi Bloomin tarinoilla. Lupaan, että katsot sen jälkeen taideteoksia toisin.

Tämä tie, tämä tie, tämä tie, tämä tie on se oikea

Kertaheitolla kaihomarein faniksi. Sitä ei olekaan elämässäni ennen tapahtunut, mutta Tuure Kilpeläisen ja Kaihon karavaanin viikon takainen levynjulkistamiskeikka Livegraphyssa oli niin järisyttävän komea veto, että pistin saman tien Erämaan tilaukseen. Ryökäleet kun olivat tuoneet Reunasen studiolle aivan liian vähän levyjä myyntiin. Onneksi Äx-miehet olivat hereillä, ja tälläkin hetkellä talossamme kuljetaan bussilla pieni bonsaipuu sylissä, hämmästellään suoraa leikkausta, päädytään ajatuksen voimalla palatsiin ja hoetaan terve, terve, terve. Poimin viisi riimiä ja perkaan retkahtamiseni syitä.

1. Millainen mielesi on, niin sellaiseksi muutut ☛ ”Harvoin on nähty niin onnellisia ihmisiä molemmilla puolilla lavaa!” kirjasi Livegraphyn isäntä, valokuvaaja ja äänimiksaaja Juha Reunanen keikan jälkeen Facebookiin. Totta. On aina elähdyttävää nähdä, kun joku heittäytyy täysillä musiikin vietäväksi. Nyt loveen lankeajia oli lavalla kuusi. Pitkän matematiikan läpäisseet osaavat laskea euforian määrän. Lue loppuun